Elämääni olen vain kaukaa katsellut,
sen vaiennut, etäännyttänyt, näännyttänyt
rautaiset kalterit ympärilleni luonut,
vanginvartijana itseni vanginnut
Oman häkkini avaimia taskussa kantanut,
En niitä toisille antanut
Vaan kauan katselin taivaalle mieleni mietiskeli
Kuulenko ilon ja kuulenko naurun
Onko minullakin lupa kuulla ja tuntea
Näenkö käden lempeän kurottavan minuakin kohti
Uskallanko tarttua siihen, menolippuuni
johon on leimattuna sanat
"Uskalla, uskalla, elämään ja vapauteen, älä elämää
pelkää vaan hyppää sen selkään anna sille mahdollisuus
lievittää kipua ja älä huoli arvista, niitä aina syntyy vankilassa
oman mielen sopukoissa mutta tänään nekin näyttävät kauniilta
Tule, tule kanssani avaimesi lukon ruosteisen vihdoin kohtaa
Ja tiesi pois vankilasta, portista avoimesta yli muuriesi murtuneiden
tien tietoisen valinnan ja päätöksen oikean ja lujan voimalla kuljet
jalat haavoilla mutta vakain askelin se polkusi vapauteen johtaa"
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.