Elämääni olen vain kaukaa katsellut,

sen vaiennut, etäännyttänyt, näännyttänyt

rautaiset kalterit ympärilleni luonut,

vanginvartijana itseni vanginnut

Oman häkkini avaimia taskussa kantanut,

En niitä toisille antanut

 

Vaan kauan katselin taivaalle mieleni mietiskeli

Kuulenko ilon ja kuulenko naurun

Onko minullakin lupa kuulla ja tuntea

Näenkö käden lempeän kurottavan minuakin kohti

Uskallanko tarttua siihen, menolippuuni

johon on leimattuna sanat

 

"Uskalla, uskalla, elämään ja vapauteen, älä elämää

pelkää vaan hyppää sen selkään anna sille mahdollisuus

lievittää kipua ja älä huoli arvista, niitä aina syntyy vankilassa

oman mielen sopukoissa mutta tänään nekin näyttävät kauniilta

Tule, tule kanssani avaimesi lukon ruosteisen vihdoin kohtaa

Ja tiesi pois vankilasta, portista avoimesta yli muuriesi murtuneiden

tien tietoisen valinnan ja päätöksen oikean ja lujan voimalla kuljet

jalat haavoilla mutta vakain askelin se polkusi vapauteen johtaa"