Minä en näe, tänään mitään en näe

Kaikki vaistoni ja aistini mun hiljaa sammuu

Kun luokse sun, tahdon vuokses kun

Sitä samaa kehää kierryn ja itseeni kierryn

Mut laulaa en voi, ei mun ääneni soi

Silti sanat nämä sydämestä sinulle annoin

Ja tiedäthän sen, sua unohtais en

Vaikka sanot mulle että olen paha ihminen

 

Mutta pilvetkin on, joskus mustia kuin

Mieli ihmisen ja sydänkin jo tummua voi

Silloin sattuu kai niin lujaa tunteisiin

Eikä enää tunne sitä mikä tärkeintä on

Vaan maailmani mun, siellä vain onnistun

Se on harhaa mä tiedän, en voi sinne viedä

Mä sua vaikka tahdot ja pyydätkin niin

Ei kauneus saa joutua helvettiin

 

(Soviteltu Konevitsan kirkonkellojen melodiaan)