Mä olen taas niin pihalla, mun elämästä omasta,
Iho kananlihalla ja kylmät sormet näppäimistöllä juoksee
Tahtoisin kertoa taas päivästä niin somasta kun lompakkoni
Ja puhelimeni ja itsenikin kai hukkasin ja näyttö hieno sirpaleina
Ne sirpaleet epäonnea kai tuovat epäonnettomuudessa
Mudasta se menneen talven Lumia lopulta löytyi,
Näyttö rikki, viimeinen tikki, no can do kai mummolle vaan olkiani kohautin
Ja viimeisen ryppyisen setelini taskusta löytämisen ansiosta kaivoin
Hän otti sen vastaan vaivoin kuten kai kiitokseni myös nöyrän,
Niin nöyrän että lattiakin allani kumartui
Mut vaikka tänään mikrotason muutoksia tapahtui,
Mä silti kierrän päivänkehää aina vastapäivään,
Ei kehää kauniin pyöreää ja oikeaa vaan vääristynyttä ja soikeaa
Ja vaikka ajankulkija seinälläni pitää ikuista taukoaan, onhan
Sekin silti kaksi kertaa kuunkierrossa rauta ajan paikallaan,
Ja osaa hetken häivähdyksen näyttää aikaa oikeaa
Kädessä APA, sielussa rapa kuin kitkeryys nielussa
ja pala kurkkuun nousee mutta ei se miestä tapa
"missä mies elämättä elänyt on?!"
Mun pystyyn nousee tällöin lapa
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.