Vaikka en tilaa kuuloalueeni pyytämättä pilaa,

rutinamaasta pilkka taas kaikkialle kaikaa

Samaa naarmuista levyään skrätsää kaiken aikaa

Pahantahtoisen tahto tahtoo pahaa, sen ytimessään tuntee,

kuinka hunaja valuu kun ne juoruluut mehukkaimmat kaluu

Nappaa luu pois niin ne sormesi poikki puree,

ja yrittää veresi myrkyttää

Marttyyrinviittaa toisilleen kuola valuen tyrkyttää

Paha puhe tuhkan lailla syvälle korviini tunkeutuu,

eikä lähde vaikka puhaltaisin ilmaa nenän kautta aivoihini

Kuten kärpänen öisessä pimeässä huoneessa uneni estäen,

pahaa sävelmää kaikuvat juorukellot saavat minut raivoihini