Sisällä valo ja sisällä pimeys
Kamppailevat olemassaolostaan, toisiaan vastaan, olemassaolon oikeutuksestaan,
"Kumpaa enemmän rakastat, kumpaa vihaat?" Vastausta vaativat, pään sisällä valittavat, itsestään aina vain muistuttavat, en osaa niille vastata, en osaa sanoa, en kumpaakaan ja kumpaakin janoan, kehooni, mieleeni molemmille tilaa rakennan ja molemmat tukahdutan ja tuhoan, uudelleensynnytän ja taas molempia sisälläni rakastan.

Valo kaunis sattuu ja karrelle polttaa, sisimmän paljastaa, pimeys musta olemisen ahdistaa ja mukaansa maan alle pimeään pilttuuseen valjastaa, "turvassa olet täällä" se kuiskaa vaan unohtaa kertoa on tuhannen synkän vuoden ja maakerrosten paino mielesi päällä.

Näin morsiameni musta- ja valkohuntuiset minut kylmään sänkyyni painavat, hellästi ja julmasti rakastavat, mieskuntoni katsastavat ja nauraen päälläni ratsastavat. Leikki valon ja pimeyden jatkuu ikuinen, tuskallinen, samalla niin nautinnollinen ja tajunnan rajoilla tänäänkin nautin sen.