Pakoon juokset jalat jäässä

pakkassäässä kasvot räässä raahaat

ruumistasi laahaat jalat vaeltajan kiinni

saa se peto julma pysähtyy jos paikallensa

hyytyy hankeen ryytyy peto musta repii

palan irti susta veri valkoiselle lumelle

se punertaa sen niin kuin kaunis ruska

tuska polttaa valtaa mielen leikkaa kielen

huutamaan et pysty etkä liikkumaan et tunne

mitään enää olet kuollut silti elät pedon

hengityksen kuulet vielä kasvoillasi painon

tunnet rinnallasi kynnet kaulallasi makaat

pedon alla ikuisesti hiljaa haudassasi