Pakoon juokset jalat jäässä
pakkassäässä kasvot räässä raahaat
ruumistasi laahaat jalat vaeltajan kiinni
saa se peto julma pysähtyy jos paikallensa
hyytyy hankeen ryytyy peto musta repii
palan irti susta veri valkoiselle lumelle
se punertaa sen niin kuin kaunis ruska
tuska polttaa valtaa mielen leikkaa kielen
huutamaan et pysty etkä liikkumaan et tunne
mitään enää olet kuollut silti elät pedon
hengityksen kuulet vielä kasvoillasi painon
tunnet rinnallasi kynnet kaulallasi makaat
pedon alla ikuisesti hiljaa haudassasi
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.